Turku-Dakar -kirjastohanke

Kuvia matkan varrelta

2007-06-05T07:25:00.000-07:00

Melkein koko poppoo koossa. Kuva Sadun ja Lauran läksiäisistä.

Minä ja pieni Mama vappukulkueessa.

Vilskettä kirjastossa =)

Babacar kirjastonhoitajana.

Moottoritie. Kummankin tien ja aidan yli ja sitten pääseekin Ngorin rannoille kulkeville car rapideille.

Ndiaga, minä ja Pierre-opas pyhän baobab-puun juurella Fadiouthissa.

Kristittyjen ja muslimien yhteinen hautausmaa.

Katolinen hauta muovikukkineen.

Mangrove-metsikköä.

Näkymä hautausmaasaarelta Fadiouthin saarelle.

Katu Fadiouthin saarella.

Viimeista viedaan

2007-06-01T06:47:00.000-07:00

Viimeinen paiva taalla Santhiabassa on menossa ihan hengailun ja hyvastijattojen merkeissa. Kayn viela viimeisen kerran syomassa Ndiagan perheen luona, teen viimeiset ostokset, pakkaan matkalaukkuni ja lahden. Lento kohti Eurooppaa lahtee yolla ja saavun Suomeen huomenna. Lahteminen tulee olemaan niin vaikeaa... paljon kyyneleita ja halauksia on tiedossa. Santhiaba on minulle toinen koti ja sen asukkaat kuin omaa perhetta. Tata kaikkea tulee kova ikava. Mutta palaan takaisin, inschallah =)

Olen niin iloinen, kun Amazonista tilaamamme kirjat saapuivat eilen =). Paljon niita ei ole, ehka parikymmenta,mutta koska kirjat ovat nimenomaan afrikkalaista kirjallisuutta (myos lastenkirjat), ne ovat todella hyva lisa kirjaston kokoelmiin. Soleymanin kanssa luetteloimme kirjat Librarythingiin seka muovitimme ne, joten nyt ne ovat jo lainauskunnossa. Luulen, etta niita luetaan paljon =).

Tanaan herasin aikaisin nauttimaan viimeisesta aamusta taalla ja soin yksinani aamupalaa muiden viela nukkuessa. Tai oikeastaan en ollut ihan yksin, koska seuranani syomassa oli ystavamme Mirkku, tai olisikohan ollut Sirkku... en ole viela oikein oppinut tunnistamaan naita hiirulaisia, jotka ovat muuttaneet luoksemme. Se on kylla uskomattoman rohkea pikku otus, silla se uskaltaa tulla alle metrin paahan ihmisesta. Omenanpala maittoi, samoin patonki, ja jogurttiakin piti vahan maistaa =)

Kun paasen koti-Suomeen, teen viela yhden bloggauksen, johon laitan kuvia matkan varrelta. Kirjastosta, Santhiabasta, Joal-Fadiouthista, Sirkusta (tai Mirkusta =))... yleensa elamanmenosta taalla. Harmi, etten saa kuviin mukaan tuoksuja ja aania, varit sentaan nakyvat =).

Siihen asti, Leegi leegi =)

lomailua ja letteja

2007-05-30T03:39:00.000-07:00

Viikko on taas kulunut ja paljon on tapahtunut. Hanna lahti maanantaina kotiin ja Johanna on lomaillut koko viikon hotellissa N'Gorissa. Olen siis saanut nauttia yksinolosta =). Tai eihan taalla ikina oikeasti ole yksin, silla keskuksessa on aina joku paikalla =D. Tanaan illalla saapuvat Iida ja Liisa, joten seuraa kylla riittaa =)

Oma lomani Joal-Fadiouthissa oli aivan ihana. Loydettiin loistava opas Pierre, joka hommasi meille talon majapaikaksi ja hankki viela ruokaakin. Paljon mukavampaa kuin hotellissa =). Hintataso Dakariin verrattuna sen sijaan on kallis, koska alue on turistikohde. Puolentoista litran vesipullokin makosi 700 CFA, kun Dakarissa se on 500 CFA. Saarella myytavien puuesineiden joukosta loysin myos puuhevosen, joka huiman hinnan (15000-20000 CFA eli noin 25-35€) takia jai kuitenkin ostamatta.

Tutustuimme lahinna Fadiouthin saareen, jossa sijaitsee seka katolinen kirkko etta moskeijoita. Katolisten pyhimysten patsaita loytyy ympari saarta. Asukkaat ovatkin ylpeita uskonnollisesta suvaitsevaisuudestaan, eika syytta. Kavelysiltaa pitkin paasee toiselle saarelle, jossa on yhdistetty kristittyjen ja muslimien hautausmaa. Haudoilla oli kukkina muovikukkia tai sitten hauta oli yksinkertainen, mutta kaunis kumpu simpukoita. Simpukoita Fadiouthissa riittaakin. Jopa kadut on simpukoista, mika oikeastaan on aika mukavaa ainaisen hiekan sijaan. Lisaksi simpukoita on kaytetty talojen koristeluun.

Saarella tapasimme myos todella iakkaita ihmisia, paljon iakkaampia kuin asukkaat Dakarissa. Koska saarta pidetaan mystisena paikkana, mietin, olisikohan silla jotain vaikutusta. Tai valtavan kokoisella pyhalla baobab-puulla =).

Kaiken kaikkiaan koko alue on valtavan kaunis. Aamulla laskuvesi vie kaiken veden pois rannikolta jattaen nakyviin merenpohjan, jolla koirat kavelevat. Iltaa lahestyttaessa nousuvesi tuo taas kaiken veden takaisin. Lisaksi Senegalin mangrove-metsat alkavat Joal-Fadiouthin alueelta ja jatkuvat sielta etelaan.

Sen sijaan Reserve de Bandia ja sen elaimet jaivat nakematta. Sisaanpaasyn lisaksi olisi pitanyt vuokrata puistosta auto ja viela opaskin, joten paatimme jattaa elainten katselun talla kertaa valiin. Bandiaan kannattaakin lahtea isommalla porukalla, jotta saa auton tayteen. Silloin retken hinta paata kohden ei ole enaa niin valtava. Ehka paasen sinne seuraavalla kerralla, inshallah.

Lomailun lisaksi aika on kulunut hiusten letityksessa. Olen istunut naapurissa Amin luona ainakin 20 tuntia eivatka letit ole vielakaan ihan valmiit. Kymmenen pakettia tekotukkaa on jo mennyt ja viela pitaa kayda torilla ostamassa yksi paketillinen. Vahan on ollut vaikea nukkua, kun on ollut kuuma eika tieda, miten hiuksensa asettelisi =). Olen silti valtavan tyytyvainen uuteen tukkaani, vaikka nama ovatkin vahan epakaytannolliset. Ami on tehnyt valtavan tyon naiden kanssa, suuri kiitos hanelle =).

Ministeritason vierailu ja ruoanlaittoa

2007-05-23T09:13:00.000-07:00

Maanantaina taalla oli aika halina, kun eras entinen ministeri tuli paikallisen naisyhdistyksen kutsumana vierailulle Santhiabaan. Han ei siis ollut keskuksen vieraana, vaikka tervetuloseremoniat pidettiinkin taalla. Jo kello 17 alkoi musiikki pauhata alakerran patiolta ja me finu-finut paatimme paeta paikalta ja kayda vahan ostoksilla torilla. Kaikille eksyi mukaan taas pakka kangasta, jotka sitten kiikutettiinkin heti raatalille. Uudet mekot odottavat meita valmiina torstaina, inschallah.

Ennen seitsemaa palasimme Sunu Keriin, jossa edelleen musiikki raikasi ja ministeria odoteltiin. Pakenimme uudemman kerran siita metelista vihannesostoksille ja sielta palatuamme oli arvoisa vieraskin saapunut jo paikalle. Patiolla oli varmaankin 50 naista kuuntelemassa puheita, seka lisaksi lukematon maara lapsia, joita valilla ajettiin ulos kadulle riehumaan. Tunnelma oli aivan katossa, sita ei oikeastaan pysty edes kuvaamaan =).

Valilla ma oikeasti mietin, etta kuinkahan surkea kuulo nailla ihmisilla taalla on, kun musiikkia pitaa huudattaa aivan taysilla. Voisikin ehdottaa Johannalle ja Hannalle, etta ottaisivat ymparistokasvatustuntiensa aiheeksi myos melusaasteen, silla desibelit ylittyvat kaikissa tapahtumissa moninkertaisesti. Monesti meilla suomalaisilla onkin korvatulpat mukana, kun lahdemme johonkin tapahtumaan, ihan vain oman kuulon suojelemiseksi =)

Tanaan olin Ndiagan perheen luona opettelemassa ceebu-jenin tekoa. Sen tekeminen sinaansa ei ole vaikeaa, mutta aikaa siihen menee aika paljon. Kalan ja riisin lisaksi tarvitaan mausteita (tomaattipyreeta, lihaliemikuutio, chilia, suolaa, paprikaa), erilaisia vihanneksia (peruna, porkkana, maniokki, bataatti, lanttu, sipuli, kaali, hibiscuksen kukkia) ja oljya. Saa nahda, onnistunko kotona Suomessa saamaan aikaiseksi yhta hyvaa ceebu-jenia kuin taalla . Jodenkin ainesten kohdalla pitaa ainakin vahan soveltaa, silla kaikkea tarvittavaa ei ehka saa Suomesta. Hauskinta koko ruoanlaitossa oli, kun taas elekielen avulla neuvottiin, miten tulee tehda. Lisaksi minulle opetettiin kaikkien ruoka-aineiden nimet wolofiksi, mutta enhan mina niita enaa muista =)

Palattuani keskukselle oli kirjasto auki ja lapsia taas ainakin parikymmenta, ellei enemmankin, innostuneina lainaamassa kirjoja. Soleyman hoiti lainaustoimintaa ja hymyili leveasti lapsikatraan keskella, kun kavaisin kirjastossa. Sain ihania kuvia, joita koitan jossain vaiheessa laittaa tannekin.

Viimeisten viikkojen suunnitelmia

2007-05-21T04:59:00.001-07:00

Paivat kuluvat taalla hirvittavan nopeasti enka voi uskoa, etta lahden jo ensi viikolla kotiin. Niin paljon olisi viela tehtavaa ja nahtavaa ja koettavaa, joten koitan mahduttaa naihin viimisiin viikkoihin mahdollisimman paljon =). Luvassa on esimerkiksi matka Reserve de Bandiaan (http://www.reservedebandia.com/) , joka on luonnonpuisto Noin 65 km Dakarista etelaan. Samalla reissulla kaymme Joal-Fadiouthissa (http://en.wikipedia.org/wiki/Joal) joka on kaksoiskaupunki meren rannalla. Naista lisaa matkan jalkeen. Lisaksi ensi viikolla minulle toivottavasti kasvaa yllattaen lisaa hiuksia lettien muodossa. Viela pitaisi kayda ostamassa hiuksia markkinoilta, josta pitaisi loytya myos vaaleaa laatua =)

Lauantaina olimme torstain naisryhman kanssa retkella. Tarkoitus oli kayda tutustumassa paikalliseen Maam Samba- kasityokauppaan, mutta taas kerran aikataulut pettivat ja paadyimme pelkastaan N'Gorin rannalle =). Tytot olivat aivan elementissaan, nauttivat ja flirttailivat poikien kanssa. Usein unohtaa, miten nuoria he oikeastaan ovatkaan, vasta 16-17-vuotiaita. Paatimme tehda ensi torstaina uuden reissun pelkastaan Maam Sambaan, jotta tytot nakevat, mita kaikkea heidan on mahdollista tehda ja myyda.

Mina puolestani olen saanut nauttia muutamaan otteeseen Ndiagan perheen vieraanvaraisuudesta, silla minut on kutsuttu heille syomaan aivan ihanaa ceebujëna eli riisia ja kalaa. Paivallinen on nautittu hiljaisuuden vallitessa, silla mina en osaa wolofia kuin pakollisten tervehdysten verran ja toisaalta vain muutama perheesta osaa ranskaa. Iloisella hymylla ja pantomiimilla naistakin tilantaista on selvitty ja kaikki ovat olleet tyytyvaisia =). Keskiviikkona olisi tarkoitus menna opettelemaan ceebujënin tekoa Ndiagan pikkusiskon opastuksella.

Eilinen paiva meni tyonteon lisaksi telkkaria katsellessa. Oli meidan vuoromme tarjota sunnuntain jugurtit, johon Babacar kavi ostamassa ainekset. Babacarin luona katselimme poikien kanssa Pakoa (Prison Break) ranskaksi dubattuna ja englanninkielisella tekstityksella. Oli aika hullun kuuloista, kun on itse tottunut originaaliversioon. Varsinkin, kun ranskalaiset ovat vaihtaneet myos sarjan tunnusmusiikin omanlaisekseen =). Mutta oli mukava heittaa valilla aivot narikkaan ja nauttia telkkarinkatselusta, vaikka oikeastaan telkkaria ei ole yhtaan ehtinyt taalla edes ikavoida.

Nettiyhteys ei edelleenkaan toimi ylakerrassa, joten en valitettavasti paase omalta koneelta nettiin ja lisaamaan tanne kuvia. Laitan blogiin kuvakollaasin, kunhan olen palannut Suomeen, jollei yhteytta sita ennen saada toimimaan.

Vapautta ja oman rauhan kaipuuta

2007-05-16T11:33:00.000-07:00

"Valvovassa maailmassa ilmenee lahinna unen kaltaisena yo suurkaupungissa, missa kukaan ei tunne meita, tai Afrikassa. Siella on myos rajatonta vapautta. Siella sattuu alinomaa suuria tapahtumia lahella, kohtaloita ratkaistaan ymparilla, siella on elamaa ja liiketta joka puolella, eika tuo kaikki kuulu meihin vahaakaan." (Karen Blixen: Eurooppalaisena Afrikassa)

Taman vapauden ja halinan ja elaman keskelta Maria siis saateltiin haikein hyvastein maanantai-iltana lentokentalle ja mina jain viela vajaaksi kolmeksi viikoksi hommiin. Taytyy sanoa, etta viime paivat ovat olleet kerrassaan outoja, kun meita on taalla enaa kolme finu-finua jaljella. Pikkuhiljaa vaki siis vahenee, vaikka uutta vertakin saadaan tilalle toukokuun lopulla.

Maanantai-iltana kavimme kuuntelemassa poikien lauluharkkoja. Laulu oli arabiaksi ja nuotitkin pojilta loytyi, mutta valilla piti kuunnella kappale CD-levylta, jotta se varmasti menee oikein. Pienista virheista huolimatta laulu kuulosti ihan hyvalta =). Johanna sanoi, etta yleensa harkkojen jalkeen on tarjottu Cafe Toubaa. Nyt sita ei saatu, joten me finu finut olimme aivan pettyneita ;)

Paivat ovat olleet kuumia, joten olemme viettaneet aikaa tyoskentelyn vastapainoksi myos rannalla. Babsin mukaan rantakausi on nyt alkanut ja siita pitaa nauttia =). Eilen mina ja Hanna emme lahteneet saarelle Babsin ja Siren kanssa vaan jaimme pariksi tunniksi mantereen puolelle ruskettamaan itseamme. Valitsimme mielestamme oikein hyvan paikan, kunnes yhtakkia huomasimme loikoilevamme keskella jalkapallopelia. Peli naytti kulkevan meista huolimatta, vaikka valilla piti vahan vaistella palloa =)

Tanaan olen ahkeroinut opinnaytteeni parissa, vaikka aamulla oli usko menna, kun huomasin, etta Excel-ohjelma oli jostain syysta havinnyt omalta koneeltani. En siis saanut kyselytutkimukseni taulukoita auki vaan lomakkeet piti kayda uudelleen lapi ja kirjoittaa kaikki paperille. Sain kuitenkin vastausten analysoinninkin alkuun, joten tasta on hyva jatkaa =)

En tieda johtuuko kuumuudesta, mutta jostain syysta nama rakkaat lapsoset ovat olleet viime paivina todella rauhattomia. Meidan oli pakko tehda tiukka paatos ja yksinkertaisesti kieltaa heilta paasy residenssiin, koska emme enaa saaneet hetken rauhaa. Yksi tai kaksi kiltisti kayttaytyvaa lasta viela menettelisi, mutta kun kasissa ja jaloissa roikkuu 10 muksua, jotka myos pitavat omaisuuttamme yhteisena, on raja laitettava jonnekin. Valilla meno on mennyt keskuksessa niin vallattomaksi, etta olemme ajaneet kaikki lapset ulos ja laittaneet ulko-ovenkin lukkoon.

Odottelen edelleen kutsua yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselle, mutta ainakaan viela heista ei ole kuulunut mitaan. Toivottavasti en ole lahtenyt taalta ennen kuin kutsu opiskelijatapaamiseen saapuu, silla uskon tuon tapaamisen olevan kaikin puolin antoisa ja avartava kokemus seka minulle etta heille.

Huomenna vietetaan taallakin helluntaita, joten saa nahda, onko paiva jotenkin erilainen. Ainakin Bai Fall-laulua on varmasti luvassa joka torstaiseen tapaan...

Inch Allah!

2007-05-13T13:29:00.000-07:00

Torstaina oli jannittava paiva, kun Suomen ulkoministerion edustajat saapuivat keskukselle arvioimaan projektin kulkua. Heita varten oli koottu valokuvanayttely jarjestetyista tapahtumista seka laitettu esille lasten toita ja mielenosoituskyltteja. Keskuksen aktiivit saivat kertoa omista hankkeistaan kuten kynttiloiden valmistuksesta, puiden istutuksesta, lasten oikeuksien kerhosta ja ymparistokasvatuksesta, ja lisaksi esiteltiin kirjastoa toiminnassa. Soleymane, Babacar ja Albert kierrattivat rouvia viela seka yksityisella- etta kunnallisella ala-asteella Santhiaban korttelissa ja lopuksi kuunneltiin lasten laulua keskuksella.

Vieraat vaikuttivat oikein tyytyvaisilta nakemaansa, ja paivan paatteeksi ilmaan saatiin viela juhlan tuntua poikien jarjestettya kastetilaisuuden molemmille. Nyt toivomme, etta uudet, senegalilaiset nimet seka kaikki keskuksen ihanat ihmiset saivat kehitysyhteistyomaararahoista vastaavat tahot vakuuttumaan hankkeen tarpeellisuudesta.

Joku pitkakynsi oli kuitenkin paivan aikana kayttanyt yleista halinaa hyvakseen, ja varastanut keskuksen modeemin. Suuttumus aktiivivaen keskuudessa oli melkoinen, ja toinen tietokoneista uudelleen sijoitettiin nyt residenssiin turvaan. Babscu hankki seuraavana paivana uuden modeemin, ja netti toimii taas keskuksen koneella, jolta tata kirjoitan, kuten ehka skandiaakkosten puuttumisesta saattaa havaita. Langatonta verkkoa viela odotellessa olisi katevaa kirjoittaa blogiteksti ensin omalla tietokoneella ja siirtaa sitten keskuksen koneelta nettiin, mutta Johanna sai nain toimiessaan muistitikulleen 58 virusta.

Lauantaina saimme nauttia Euroviisujen ja jaakiekon sijaan vahan toisenlaisesta huumasta. Johanna ja Hanna olivat hyvin ansaitulla lomalla Saloumin suistoalueella, kun minut ja Paula kutsuttiin poikien toimesta uskonnolliseen tapahtumaan lahikortteliin. Paikalle oli rakennettu suuri telttakatos, jonka koristeluna oli uskonnollisten johtajien kuvia. Tuolit oli sijoitettu strategisesti kahteen riviin - miehet toiselle, ja naiset toiselle puolelle telttaa.

Tapahtuman oli kerrottu alkavan kymmenelta illalla, mutta afrikkalaisen aikakasityksen vihdoin sisaistaneina menimme paikalle vasta puoliltaoin. Ensimmainen tunti meni silti silkkaan odotteluun, ja koska amyrit oli tyypilliseen tapaan saadetty todella aanekkaiksi, laitoimme kaikessa hiljaisuudessa korvatulpat korviin ja huivin tiukemmin koko paan peitoksi. Senegalin vaestosta suurin osa on islaminuskoista, mutta esimerkiksi huntua nakee kaytettavan vain harvoin, kuvatun kaltaiset tapahtumat poislukien. Pikku hiljaa paikalla saapui lisaa kuulijoita seka arvostettuja uskonnollisia guruja saattueiden kera.

Allahia ylistavan monotonisen laulannan kuuntelu alkoi puolentoista tunnin jalkeen jo hieman pitkastyttaa, mutta pelastus saapui sahkokatkon muodossa. Koko kortteli muuttui silmanrapayksessa sysimustaksi, ja tata pimeytta valotettiin paremman puutteessa ensin kannykoiden naytoilla, ja sitten kynttiloilla. Aanantoistolaitteistosta ei enaa ollut iloa, joten yleiso ryhtyi itse laulamaan ja aaltoilemaan. Alun rauhallisuuden jalkeen ymmarsimme vihdoin myos jarjestysmiesten poikkeuksellisen suuren maaran: ihmiset alkoivat kokemaan voimakkaita uskonnollisia heraamisia saaden muovituolit sinkoilemaan, jolloin jarjestysmiehia tarvittiin kantamaan kirkuvat ja rimpuilevat kohtauksen saaneet ihmiset ulos. Kokemus oli kaikessa mystisyydessaan jopa vahan pelottava, ja Ndiaga saattoi meidat aamuyolla kotiin pimeita katuja pitkin.

Kaikki hyva paattyy aikanaan, niin myos minun vierailuni Senegalissa. Huomenna aloitan matkan kohti velvollisuuksillaan kutsuvaa Suomea, vaikka eihan taalta kukaan mihinkaan haluaisi lahtea. Odotan huolestuneena, millaisen paluukulttuurishokin kolkko rappukaytava, lammin suihkuvesi, yot ilman moskiittoverkkoa ja kukonlauluttomat aamut minulle aiheuttavat. Paulan oleskelua taalla saatiin jatkettua viela muutamalla viikolla, joten blogin paivitys jatkuu hanen taholtaan. Omalta osaltani siis merci et à bientôt!

Arki-ihanuutta ja epämiellyttäviä totuuksia

2007-05-09T16:08:00.000-07:00

Kirjaston uusi genreluokitus on nyt valmis ja näyttää hienolta! Seuraavaksi aiomme ripustaa kuvataidekerholaisten piirustuksia vapaana olevaan seinätilaan, ja odottelemme, että Doudou askartelisi tarkoitukseen sopivia rimoja. Kosteuden takia teippi ja sinitarrat ovat poissuljettuja vaihtoehtoja, ja kiviseinään eivät oikein naulat uppoa. Olemme jo päällystäneet piirustuksia valmiiksi kirjastotädin parhaalla ystävällä, eli kontaktimuovilla.

Residenssielämää ovat hieman varjostaneet uudet ystävämme, kirput, jotka levittävät muita pikku loisia. Kolme neljäsosaa meistä siis on jonkinasteisella lääkekuurilla, ja puremat kutisevat vietävästi. Babacar on jo tilannut meille ”pommin”, eli perjantaina saapuu myrkyttäjä eikä sisätiloissa sovi sinä päivänä olla. Epäilemme kirppujen alkuperäksi seinänraoissa juoksevia kulkukissoja, joita täällä riittää.

Senegalin ohittamattomiin nähtävyyksiin kuuluu Goren saari eli Ile de Gorée, joka on toiminut yhtenä orjakaupan keskuspisteistä 1800- ja 1900 –luvuilla. Johanna ja Paula ovat vierailleet paikalla jo viime vuonna, joten minä ja Hanna lähdimme tänään kahdestaan sivistämään itseämme sillä välin kun tytöt hoitivat asioita koululla.

Saarella sijaitsee 1800-luvulta asti säilynyt Orjatalo (La Maison des Esclaves), jossa vieraileminen aiheutti saman tunteen kuin Robben Island: syyllisyyden ja häpeän oman ihonvärin takia. Goren saaren läpi kuljetettiin noin 300 orjaa vuosittain, mikä ei tosin ole kuin pisara meressä – kaikkiaan Afrikasta muihin maihin laivattiin noin 20 miljoonaa orjaa. Menneisyyden painolasti pitää vielä otteessaan, niin afrikkalaista kuin eurooppalaistakin sielua.

Residenssiläisten kesken olemme huomanneet, miten blogin pitäminen aiheuttaa hupaisan käänneilmiön: saamme yhteydenottoja ystäviltä ja sukulaisilta, missä kerrotaan, että olemme kyllä lukeneet blogianne, mutta mitä teille oikeasti kuuluu? No, oikeasti kyllä tässä ne pääasiat ovat tulleetkin. Aikaa menee myös Unon pelaamiseen poikien kanssa, hiusten letittämiseen, lasten leikittämiseen, ompelijalla käymiseen, tuliaisten ostamiseen, käsinpyykkäykseen, vammojen hoitoon, cafe touban juontiin ja selittelyyn siitä, miksi emme vieläkään puhu täydellistä ranskaa.

Des reves roses

2007-05-06T16:54:00.000-07:00

Lauantaina teimme päiväretken Lac Rose -nimiselle vaaleanpunaiselle järvelle. Suurin osa taipaleesta taittui tuttuun tapaan car rapidolla, mutta rannalle saakka päästäksemme tarvitsimme vielä toisen menopelin. Otimme epähuomiossa pimeän taksin ja ajoimme tietysti poliisin ratsiaan. Emme ole varmoja hoidettiinko asia pienellä lahjonnalla vai rehellisillä sakoilla, mutta matka jatkui.

Järven vesi kimalteli kauniisti ja päätimme seilata vastarannalle, josta dyynien yli kiivettyään pääsikin jo meren äärelle. Suolajärven vesi ei nimittäin sympaattisesta väristään huolimatta ollut kovin mukavan tuntuista, vaan kirveli haavoissa ja naarmuissa sietämättömästi. Meren ranta puolestaan oli ihana ja autio, ei kaupustelijoita, ei turisteja, vain valtavat aallot ja hillitön auringonpaiste. Ah!

Kirjaston suhteen on taas menty aimo harppaus eteenpäin ja järjestetty aineisto uudelleen vastamaalattuihin hyllyihin, sekä merkattu romaanit uuden genreluokituksen mukaisesti. Muuttotohinassa LibraryThingiin viedyt ja ei-viedyt kirjat menivät tuhannen sekaisin, joten luettelointi vaatii vähän selvittelyä nyt. Siihen paneudumme ensi viikolla, koska tänään ovat vuorossa Tuomaksen ja Lauran lopulliset läksiäiset Senegalista, ja lähdemme kohtapuoliin siis N'goreen boolia maistelemaan.

Eilisen reissusta kertyi paljon kuvia, kas tässä tubabeja paatissa eli vasemmalta Sire, Paula, Johanna, Teemu, Laura, Satu ja Maria sekä takana aluksen kapteeni ja perämies.

Ensiaskeleet kuumilla kiteillä.

Suolaa, suolaa, ja suolaa.

Dyynien halki.

Ja lopulta: sur la mer!

... ja sitten työhön

2007-05-03T13:45:00.000-07:00

Vappu on juhlittu ja lomat lomailtu.

Sähkökatkokset haittaavat säännöllisin väliajoin luettelointiamme, mutta aika hyvin Librarythingiin on silti ehditty viedä kirjoja. Lisäksi kirjasto siivottiin oikein kunnolla ja hyllyjen reunat maalattiin genreväreillä. Päätimme yhteistuumin helpottaa ja yksinkertaistaa luokittelua hieman ja jakaa kirjat neljään ryhmään: lapset, aikuisten romaanit, tietokirjat sekä lehdet ja sarjakuvat. Kunhan saamme jostain permanent-tusseja, merkkaamme kirjat uudelleen ja samalla kirjoittamme tietokirjoihin selkämyksiin, mihin alaluokkaan (historia, luonto, sanakirjat yms.) ne kuuluvat.

Tänään naistenillassa yritettiin neljän naisen voimin opettaa tytöille kirjojen tekoa, vaikka vain yksi meistä oikeasti osaa niitä tehdä ja vain yksi osaa kunnolla ranskaa. Elekielellä ja kädestä pitäen näyttämällä kirjat saatiin kuitenkin tehtyä ja niistä tuli oikeasti hienoja. Olisi mukava, jos joku tytöistä innostuisi tekemään ja myymään niitä vaikka turisteille =).

Muuten elämä jatkuu täällä entiseen malliin...

Rauha, ystävyys, solidaarisuus

2007-05-01T08:55:00.000-07:00

Vappuaatto sujui osaltamme tänä vuonna vähän perinteisestä kaavasta poiketen, sillä vietimme koko päivän N’goren saarella poikien kanssa. Uimme, otimme aurinkoa ja lauloimme taistolaislauluja auringonlaskuun saakka. Yllättävää kyllä, emme huomanneet ikävöidä Suomen vappukelejä!

Matka taittui tämännäköisellä paatilla

...ja tyrskyjä kelpasi ihastella.

Päivä päättyi onnellisesti mantereenpuoleisella snägärillä, josta ostimme Uusi-Guinealaisen reseptin mukaan valmistettuja herkkupatonkeja, täytteinään kananmunia, ranskalaisia perunoita ja ketsuppia. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta maistuu hyvältä.

Vappupäivänä alkoi heti reipas organisoituminen lasten mielenosoitukseen puhtaamman ympäristön puolesta. Johanna ja Hanna olivat askarrelleet valtavan määrän kylttejä ja banderolleja, ja lapsia yhtyi marssille reilusti toistasataa. Pojat olivat säveltäneet mielenosoitusta varten oman laulun, jonka tahtiin kiersimme Santhiaban katuja, ja näky oli vaikuttava!

Järjestäytymistä keskuksen edessä:

Marssin jälkeen keskuksessa esiintyi vielä paikallinen rockyhtye, ja tiivis oli tunnelma. Suunnittelimme hankkivamme bändin pojat meille yläkertaan jatkoille, mutta tällä kertaa ei käynyt flaxi.

Ihanat naiset rannalla

2007-04-28T14:28:00.000-07:00

Babacar ilmoitti eilen, että koska olemme kaikki niin väsyneitä kovasta työnteosta, pidetään maanantaina yhteinen vapaapäivä uimisen ja auringonoton merkeissä. Minä ja Hanna tosin otimme jo hieman ennakkoa tänään iltapäivällä ja singahdimme N'gorin hietikoille, jossa Hanna paloi ja minä rusketuin.

Loikoilu oli kuitenkin molemmille mieluisaa, koska olimme koko aamupäivän siivonneet roskia kaduilta yhteisissä siivoustalkoissa. Lapset auttoivat innoissaan sankoin joukoin, vaikka välillä kilpailu kottikärryjentyöntövuoroista ja haravoista äityi tappeluksi asti. Kahdelta korttelinmatkalta jätettä kertyi yli 4 isoa säkillistä ja projekti sai välitöntä kiitosta.

Toissailtana keskuksessa vietetty naisten ilta sen sijaan ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, koska kirjasten askarteluun tarvittavat välineet olivat lukkojen takana kirjastossa, ja kaikki kirjaston avainten potentiaaliset haltijat poissa keskuksesta. Korvikkeeksi tarjosimme teetä, keksejä ja sympatiaa, ja suunnittelimme pienen kaupan perustamista naisten valmistamien tavaroiden myymiseen.

Ennen naisten saapumista keskus täyttyi iloisista tyttölapsista, jotka ottivat meidät päättäväisesti mukaan piiri- ja taputusleikkeihinsä. Siinä taas tubabia vietiin kuin pässiä narusta, ja kelpo tovin kestäneen pyörityksen jälkeen totesimmekin vain jotta huh, huh huh huh.

Kiirettä pitää =)

2007-04-26T10:39:00.000-07:00

Edellisiltana Maria siis sai uuden nimen hienoin seremonioin. Ei meille vaan viime vuonna järjestetty mitään seremonioita, vaikka nimet saatiinkin =). Minut tunnetaan täällä nimellä Coumba Faye ja Coumba tarkoittaa suurta naista. Ei siis kooltaan suurta vaan pikemminkin henkisesti suurta ja arvokasta ;). Tässä kuva Marian kastajaisista, jonka toimitti Ndiaga:

Eilen vietettiin Minna Maijan, Ritvan, Sadun ja Lauran läksiäisiä. Ritva ja Minna Maija palaavat koti-Suomeen, mutta Satu ja Laura siirtyvät samaiseen luksushotelliin, jossa siis tulee suihkusta kuumaa vettä. (Tämä kommentti sen vuoksi, että tämä sairastellut kirjastontäti sai nauttia rouvien vieraanvaraisuudesta ja pääsi lainaamaan ko. suihkua. Arvatkaapa, oliko ihanaa =D)

Mutta siis, vietimme senegalilaisen railakkaat jäähyväisjuhlat. Nautimme ihanaa viher-peruna-kananmunasalaattia patonkien kera, popcorneja, sokeroituja munkkeja, tietysti senegalilaisen musiikin säestyksellä. Hussein liittyi kekkereihin rumpujensa kera ja siitä vasta ilo irtosikin =). Ali ja Sire rummuttivat puulaatikoita ja välillä vuoro siirtyi Doudoulle ja Ndiagalle. Rummut ja puulaatikot piti lämmittää ennen soittamista, joten eipä muuta kuin pihalle pieni nuotio pystyyn ja soittimet siihen viereen lämpiämään. Paikallisilla oli taas hauskaa, kun suomalaistytöt tanssivat =). Iloksemme juhlaan saapui myös korttelin naisia rupattelemaan ja nauttimaan herkkuja. Yleensä kaikki juhlat ja tapahtumat keskuksessa tuppaavat jäämään miestenilloiksi, joten oli mukavaa, että kerrankin naiset olivat lähteneet mukaan.

Soleymane ja Babacar ovat olleet todella ahkeria luetteloijia ja tällä hetkellä Librarythingiin on laitettu jo yli 300 teosta. Kun kaikki on saatu vietyä sinne, voimmekin alkaa miettiä lisää asiasanoja. Tänään olemme myös suunnitelleet kirjaston hyllyjen maalausta ja uutta hyllyjärjestystä. Kirjastoa on myös siivottu ja tavarat laitettu omille paikoilleen.

Huomenna menen Soleymanin kanssa toiseen, yleiseen kouluun sopimaan kirjastokyselyjeni toteuttamisesta siellä. Ker Sodan koulussa olenkin jo ollut ja saanut sekä lasten että opettajien vastaukset. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vastaukset eroavat eri kouluissa. Maanantai ja perjantai ovat ainoat mahdolliset päivät tehdä kysely yleisessä koulussa, sillä kyseisen koulun opettajat ovat loput kolme päivää viikosta lakossa, ovat olleet jo viime syyskuusta saakka. Eikä loppua tälle lakolle näy =(

Tänään on taas naistenilta ja tarkoitus olisi askarrella pieniä kirjasia. Toivottavasti naisia saapuu paikalle useita, ainakin viime viikolla kaikki paikalla olleet osoittivat suurta kiinnostusta naisteniltaa ja askarreltujen tavaroiden myyntiä kohtaan =)

Keskukselle tuotiin hevoskyydillä puutavaraa. Kuvassa kuskina toimii keskuksen johtaja Babacar, kyydissä Sire ja Doudou.

Kirjastoasiasta kasteeseen - Maangi tudd Ndeye Sokhna

2007-04-24T23:33:00.000-07:00

LibraryThing-sivusto on aika mahtava juttu, etenkin Sunu Kerin kaltaisille kirjastoille. Se tarjoaa ilmaisen alustan kirjojen luetteloimiseen ja samalla yhdistää kirjojen ystäviä uusien lukukokemuksien äärelle. Valmiiksi luetteloituja kirjoja voi etsiä Amazon-verkkokaupasta sekä eri kirjastojen luetteloista, myös pääkaupunkiseudun Metropolitan-kirjastoista Suomessa. Omien kirjojensa tietoja voi vapaasti muokata ja niille voi antaa sisältöä kuvaavia asiasanoja eli tageja, joiden perusteella voi etsiä teoksia itseä kiinnostavista aiheista.

Opetimme Soleymanelle ja Babacarille LibraryThingin käytön ja yhden päivän aikana luetteloitiin heti melkein sata kirjaa. Samalla otimme korjaukseen käytössä pahiten kuluneita opuksia. Books are for use, kuten Ranganathan tähän sanoisi. Yhdessä päivässä ei maailmaa muuteta, joten siinäpä eilisen saavutukset oikeastaan olivatkin.

Sairastupalaisuus on levinnyt nyt myös Ritvan ja Minnan luksushotellisviittiin, joten palaveria pitääksemme matkustimme sinne. Rapidolla ajeleminen on hauskaa ja vauhdikasta, vaikka taksikuskit tulkitsevatkin pysäkillä seisomisemme kutsuhuudoksi juuri heille. Voi sitä torventoitotuksen ja toiveikkaiden katseiden määrää, sillä emmehän me ”rikkaat” tubabit normaalisti sorru julkisiin kulkuvälineisiin.

Ihonväristä huolimatta tunnen itseni aina lähes afrikkalaiseksi kantaessani pääni päällä kymmenen litran vesitonkkaa Shellin myymälästä majapaikallemme. Kraanavettäkin voisi teoriassa juoda, mutta toistaiseksi olemme nössöilleet asian suhteen, ja desinfioineet suurimman osan vihanneksistakin. Afrikkalaistumiseni tosin siirtyi tänään aivan uudelle asteelle, kun pojat antoivat minulle rauhaa ja terveyttä tuovan juhlallisen kasteriitin mukana uuden, senegalilaisen nimen Ndeye Sokhna, karkeasti wolofista suomennettuna siis Äiti Nainen. Jëre-jëf eli kiitoksia vaan kovasti.

Kuvia Santhiabasta

2007-04-23T12:54:00.000-07:00

Tuolien maalaustalkoot keskuksen pihalla.
Maria opettelee muovittamaan kirjoja - ja hyvinhän se sujuu =)

Sunu Kerin lukujärjestys näyttää tältä :

Maria ja Paula kahvikioskilla, jossa Maria nautti elämänsä ensimmäisen Café Touban.

Sairastupalaisia, diskoteekkejä ja painiotteluita

2007-04-22T09:29:00.000-07:00

Tämä on oikea sairastupa, kaikki ovat enemmän tai vähemmän sairaita, jotkut jo paranemaan päin. Minulla on nuhaa ja kuumetta, joten koko viikonloppu on mennyt lepäillessä. Onneksi on kunnon lääkkeet mukana, niin eiköhän tässä kohta olla elävien kirjoissa =)

Tytöt lähtivät perjantai-illalla Minnan ja Ritvan vieraiksi ja tutustuivat samalla paikalliseen diskoteekkiin. Meno oli kuulemma kuin ruotsinlaivan diskossa 80-luvulla. Kiitän onneani, etten lähtenyt mukaan. En ehkä olisi jaksanut sitä melusaasteen määrää flunssaisena. Tytöt kotiutuivat joskus kolmen paikkeilla yöllä väsyneinä, mutta ehjinä. Maria kertoo varmasti heidän seikkailustaan lisää =).

Eilen saimme nauttia paikallisesta painista, kun pojat olivat järjestäneet oikein virallisen, isomman luokan painiottelun. Painijoita tuli siis muualtakin kuin omasta kylästä. Ottelun järjestelyt sujuivat mainiosti, vaikka sekä pojat että yleisö näyttivät säätävän koko ajan jotakin. Meidät suomalaisetkin toivotettiin tervetulleiksi oikein nimeltä =).

Musiikki alkoi pauhata jo kuuden aikaan illalla, vaikka itse ottelut alkoivat vasta yhdentoista paikkeilla rumpujen ja laulun säestyksellä. Melu oli niin kova, että me toubabit laitoimme korvasuojat korviin =). Kilpailijat verryttelivät juoksemalla, hyppimällä ja afrikkalaista tanssia esittämällä hiekkakadulla, joka siis toimi myös painipaikkana. Erät ovat yleensä lyhyitä, tosin tasaväkisessä kamppailussa voidaan vahvuutta mitata pidempään. Paikallisessa painissa ei painita maassa vaan pikemminkin pystyasennossa ylävartaloa ja reisilihaksia käyttäen pyritään saamaan vastustaja maahan.

Tänään Maria, Soleyman, Satu ja Hanna ovat maalanneet kirjaston tuoleja iloisen vaaleanpunaisiksi ja -sinisiksi. Itse olen ottanut tämän päivän levon kannalta, mutta huomenna olisi tarkoitus käydä toisessa alueen kouluista sekä neuvoa Soleymania ja Babacaria Librarythingin käytössä. Kaikki kirjakaupasta ostetut lastenkirjat on jo muovitettu ja luetteloitu, joten pääsemme laittamaan niitäkin Librarythingiin. Lisäksi kirjaston seiniä pitäisi vähän siistiä ihan pyyhkimällä ja ehkä niille voisi näyttää vähän maalisutiakin =)

Yhdessä tekemisen riemua

2007-04-20T06:40:00.000-07:00

Poikki ovat olleet vuoroin niin sähkö, netti kuin kaasukin, mutta ei haittaa, mikään ei haittaa. Aurinkoiset aamut alkavat leppoisasti kulman takaa ostetulla tuoreella patongilla, ja hiljalleen keskus herää eloon poikien saapuessa rakennuspuuhiin ja naapuruston lasten hyöriessä pihalla.

Matka terveysministeriöön jäi väliin aikataulujen hieman petettyä, mutta ajoimme kuitenkin rapidolla eli pienellä iloisenvärisellä bussilla Dakarin yliopistolle. Ritva, Minna ja Soleyman kävivät neuvotteluja informaatiotutkimuksen laitoksen johtajan kanssa mahdollisesta kirjastoalan yhteistyöstä opiskelija- ja opettajavaihdon puitteissa. Yritin kovasti seurata keskustelua, mutta kolmen kuukauden alkeiskurssin jälkeen ei ranskan kieli vielä täysin aukene. Palaverin jälkeen piipahdimme kirjakaupassa ja ostimme kirjastoon läjäpäin uusia, afrikkalaisia lastenkirjoja.

Tänään onkin siis ollut vuorossa kirjastotätien mielipuuhaa, eli kirjojen muovittamista. Toisin kuin ehkä yleisesti luullaan, meillä kirjastotätikoulussa ei sellaista opeteta, vaan taito karttuu vasta käytännön haasteiden kautta. Keskuksen pojat seurasivat näpertelyämme ensin turvallisen välimatkan päästä, mutta innostuivat sitten itsekin kokeilemaan. Ja hienojahan niistä tuli.

Residenssissä majailevien sosiologian opiskelijoiden Hannan ja Johannan toimesta järjestettiin eilen naisten ilta. Paikalle saapui kymmenkunta naapuruston naista, ja ohjelmassa oli Uunon pelaamista, kynsien lakkausta, fatajien syöntiä ja tietysti tanssia. Paikallisten mielestä hauskinta oli aina se, kun me tubabit yritimme esitellä tanssitaitojamme ja he saivat nauraa.

Iltasella istuskelimme vielä kadulla katselemassa jokaviikkoista uskonnollista tapahtumaa nimeltä Bai Fall, jossa miehet laulavat itsensä hurmioon piirissä käyden. Suuri on Allah.

Bonjour =)

2007-04-19T07:45:00.000-07:00

Terveisiä Santhiabasta. Täällä on ollut ongelmia keskuksen internet-yhteydessä, joten olemme olleet nettipimennnossa muutaman päivän.

Lento meni mukavasti, tosin Charles de Gaullen kentällä oli luultavasti joku eksynyt laukku, joten tie lähtöterminaaliimme oli suljettu konekiväärivartijan voimin. Ystävällisen Wärtsilän ranskalaisinsinöörin avulla löysimme reitin parkkihallin kautta oikeaan terminaaliin. Suuri kiitos hänelle =). Meillä kummallakin oli myös matkalaukku hajonnut jo Suomessa, mutta hyvin tulivat kaikki laukut perille ja mitään ei ollut kadonnut.

Perillä Dakarin lentokentällä keskuksen pojat olivat meitä vastassa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua =). Tosin olin ainakin itse niin väsynyt, että en kovin paljon jaksanut kertoilla kuulumisia ranskaksi. Mutta tärkeimmät kuulumiset tuli tietysti vaihdettua.

Nämä muutamat päivät ovat menneet taas totutellessa. Tosin itsellä on sellainen hassu olo, että ihan kuin ei olisi välillä poissa ollutkaan. Ja jo muutaman päivän jälkeen tuntuu, että olisi ollut täällä jo vaikka kuinka kauan. Päivät menevät niin nopeasti, kun on paljon puuhasteltavaa ja uusia asioita sisäistettävänä. Myös Maria tuntuu sopeutuneen aivan mahtavasti =)

Eilen kirjasto oli auki kaksi tuntia ja olin aivan ihmeissäni, kuinka paljon lapsia saapui paikalle. Jokainen palautti yhden kirjan ja lainasi yhden. Lisäksi heillä kaikilla on oma kirjastokortti, johon saa myös oman valokuvansa. Lapset ovat kortistaan todella ylpeitä ja myös innolla kertovat lukemistaan kirjoista. Myös palapelit ja muut pelit ovat kovassa käytössä. Illalla kirjastossa oli vielä aikuisten lukutaitoluokka, joten tila on todellakin ahkerassa käytössä.

Tänään lähdemme Ritvan ja Minna Maijan kanssa vierailulle terveysministeriöön ja Dakarin yliopistoon. Eilen kävimme Keur Sodan koulussa Suomessa käyneen opettaja Albert Ndongin vieraina ja sain jo sovittua, että opinnäytekyselyni toteutetaan tässä koulussa jo perjantaina. Olen todella iloinen, kun asiat tuntuvat sujuvan niin helposti ja joutuisasti. Yleensä täällä saa odotella ja odotella =D.

Aloitamme pikkuhiljaa työt kirjaston parissa. Kunhan netti taas toimii, pääsemme myös esittelemään Librarythingia ja sen käyttöä Soleymanille ja muille kiinnostuneille. Siihen asti Leegi leeg =D.

Projekti jatkuu...

2007-03-12T04:31:00.000-07:00

Paula ja Maria lähtevät uudelle seikkailulle Santhiabaan 16.4.2007. Tarkoituksena on kehittää kirjastoa eteenpäin, toimittaa perille lisää aineistoa ja kerätä materiaalia opinnäytetöitämme varten. Tällä hetkellä palaveeraamme kovasti, keräämme aineistoa ja laadimme lehdistötiedotteita.

Blogia tullaan päivittämään matkan aikana säännöllisesti, joten pysykääpä kuulolla =)

Hyvästi Dakar

2006-04-28T12:04:00.000-07:00

Eilisiltana viimeisetkin meistä sanoivat hyvästit Senegalille, Grand Yoffille, Santiaballe ja Sunu Kër -keskukselle. Haikeina jätimme taaksemme paikallisen elämäntavan ja ihmiset, joista oli ehtinyt tulla meille kolmessa viikossa läheisiä. Meidät paimennettiin lentokentälle vesirituaalien ja lukuisten halausten saattelemana. Jäämme kaikki kaipaamaan senegalilaisia ihmisiä, Senegalin ilmastoa ja ruokaa. Kaipaamme myös joka-aamuista patonkiateriaamme, puolen tunnin teenvalmistusseremonioita, hiekkaa sängyssä, wolofin kieltä, aurinkoa, paikallisia värikkäitä busseja, rantaa, vuohien määkymistä, baye fall-laulua, päiväunia ja paljon muuta...

Viimeisellä viikolla sairastumiset koettelivat voimiamme: kaikki sortuivat flunssaan. Hakkaava yskä piti luultavasti ajoittain kaikkia valveilla. Lähtöä edeltävänä päivänä Keijo ja Jaana onnistuivat vielä sairastumaan vatsatautiin, mutta toipuivat onneksi ajoissa lähtökuntoon. Sairaanakin sai huomata, miten vieraanvaraisia senegalilaiset ihmiset todella ovat.

Lapset ovat olleet innokkaita tutustumaan kirjastoon. Keskiviikkona keskuksessa kävi kolmisenkymmentä lasta. Ainon ja Monican lastenvahtitaidot joutuivat koville, kun muut olivat liian sairaita osallistumaan.

Lähtöpäivänä eli torstaina osa meistä tapasi vielä kulttuuriministeriön Sahite Sarr Sambin eli "kirjojen herran". Hän oli hyvin kiinnostunut projektistamme, lupasi tulla käymään kirjastossa ja hankkia sinne materiaalia.

Jätämme nyt vetovastuun kirjastosta paikallisille ihmisille. He päättävät, miten kirjastoa jatkossa kehitetään ja miten sen toimintaa ylläpidetään. Turku-Dakar -projekti jatkuu vuoteen 2008, joten kenties tapaamme vielä santiabalaisia näissä merkeissä!

Kiitos kaikille hengessä mukana olleille!

Odottelua

2006-04-23T05:06:00.000-07:00

Senegalilaiset eivat ole turhan tarkkoja ajasta ja valilla tuntuu, etta kaikkeen suhtaudutaan hyvin huolettomasti. Senpa takia taalla ei kai karsitakaan tyouupumuksesta. Woloffin kielessa ei taida edes olla sanaa stressille.

Touhu taalla on valilla pelkkaa odottelua: odotat ruoka-aikaa, joka tuntuu olevan paiva paivalta myohemmin, odotat bussia, jolla ei tunnu olevan lainkaan aikatauluja (jotkin autot lahtevat liikkeelle vasta, kun ne ovat taynna ihmisia ja aina on tilaa viela yhdelle), odotat ihmista, joka sinun piti tavata johonkin tiettyyn kellonaikaan. Taalla tapaamisaikaan voi huoletta lisata ainakin puoli tuntia - senegalilaiset ovat muodikkaasti myohassa. Olemme jo tottuneet siihen, etta paikasta ja ajasta puhuttaessa lahella, kaukana ja pian ovat suhteellisia kasitteita: "lahella" voi olla mita tahansa yhden ja kymmenen kilometrin valilla ja kello yksitoista voi tarkoittaa kello kahta. Kun menemme johonkin "kaymaan" osaamme jo pakata mukaan vetimet pidemmankin reissun varalta, silla Senegalissa ei voi koskaan olla varma..

Olemme odotelleet saapuviksi opettajia paikallisesta koulusta. Heidan piti tulla katsomaan kirjastoa jo perjantaina, mutta eipa ole ketaan nakynyt. Odotteluajan olemme kayttaneet tehokkaasti esittelemalla kirjaston toimintoja lahialueen lapsille, jotka tuntuvat viihtyvan keskuksessa entista paremmin nyt, kun kirjasto on kayttokunnossa. Valilla olo on ollut kuin lapsenvahdilla. Lapset ovat olleet erityisen kiinnostuneita piirtamisesta, palapeleista ja kuvakirjoista. Eilen osa meista vastaanotti taiteellisen nakemyksen itsestaan paperilla. Moni muotokuvista muistutti kovasti malliaan..

Torstai-iltana kokoustimme jalleen kirjaston asioista. Sovimme muun muassa siita, kuka paikallisista rupeaa vetamaan kirjastoa. Lopulta parhaalta tuntui ratkaisu, jossa vetajia on kaksi: herrat Souleymane Diop ja Mamadou "Modu" Mbaye. Samalla keskustelimme aukioloajoista ja muista kaytannon asioista. Meidan roolimme viimeisina taallaolopaivinamme on lahinna hankkia lisaa kirjoja kirjastoon paikallisten toivomusten mukaisesti, opettaa kirjojen merkitsemista ja valmistelua kayttokuntoon seka miettia kirjaston kayttosaantoja yhdessa paikallisten vetajien kanssa.

Olemme myos paasseet vapaa-ajallamme tutustumaan paikalliseen juhlakulttuuriin. Eilen Jaana sai kutsun senegalilaisiin haihin. Eipa sita kuitenkaan olisi tiennyt haissa olleensa, tilaisuus oli enemmankin illanistujaisten kaltainen eika haaparia nakynyt missaan. Jaanalle jai siis suureksi mysteeriksi se, oliko han lopulta haissa vai ei. Toisen kosketuksen juhlintaan saimme perjantai-iltana, kun Monica juhli 25-vuotis syntymapaiviaan. Keskuksen poikien osoittama huomio Monicaa kohtaan oli suorastaan hellyttavaa rituaalinomaisine puheineen ja lauluineen. Lopuksi synttarisankaria tietysti myos tanssitettiin.

Dakar kuittaa.

Kulttuuria ja urheilua

2006-04-20T04:04:00.000-07:00

Maanantaina ahkeroimme kirjaston parissa koko paivan. Kirjasto on nyt valmis luetteloinnin, muovituksen ja luokituksen osalta. Kirjaston koristelu on viela edessapain: istuintyynyt ovat tekeilla ja ikkunaluukkuja piristetaan uudella maalilla. Tiistaina vierailimme yksityisessa Kër Sodan koulussa, jossa seurasimme kirjainten ja numeroiden opettamista esikoululaisille. Tilat vaikuttivat ahtailta ja lapset istuivat lattialla. Myohemmin samana paivana koulusta tuli opettaja kaymaan keskuksessamme. Han kertoi koulun historiasta ja nykyisyydesta. Koulu aloitti maksullisena aitien neuvontakeskuksena, joka jakoi mm. ravitsemustietoutta. Ranskaan muuttaneet senegelilaiset kustantavat noin 30 oppilaan koulunkaynnin.

Seuraavana paivana olimme tutustumassa julkiseen HLM-kouluun. Siella tilat ovat avarat ja suomalaisten avustuksella piha on saatu erittain viihtyisaksi kukkaistutuksin. Palaverissa, johon osallistuimme, opettajat ilmaisivat kiinnostuksensa yhteistyohon keskuksen kirjaston kanssa. He ovat tulossa joku paiva tutustumaan kirjastoomme. Tanaan Kër Sodan koulusta tulee lapsiryhma vierailulle. Illalla on viela luvassa kokous, jossa pyritaan loytamaan kirjastolle hoitaja.

Keskuksessa on huisketta, kun televisiosta tulee jalkapalloa. Tiistaina ottelua oli seuraamassa vajaa 50 "fania". Sen jalkeen tv:sta tuli senegalilaista vapaapainia, joka sekin sai osakseen innostuneita huutoja. Seuraavana paivana tyttoja ja poikia kokoontui keskukseen tekemaan sandaaleja. Olemme hyodyntaneet paikallisten kasityotaitoa teettamalla ompelijattarilla hameita. Talla viikolla fiilikset ovat olleet haikeita, koska keskiviikkona Eikka lahti ja tanaan Ritva ja Paula lahtevat Suomeen.

Matkailua

2006-04-17T06:39:00.000-07:00

Torstaina osa meista tutustui Maam Samba-kasityokeskukseen. Keskus sijaitsee maaseudulla lahella Bambeyn kaupunkia, n. 100 km Dakarista itaan. Keskuksen on perustanut senegalilainen marabou (hengellinen johtaja) yhdessa sveitsilaisen vaimonsa kanssa. Siella on 15 kasityopajaa, joissa tehdaan kangas-, punonta-, nahka- ja metallitoita perinteisten mallien mukaan. Keskuksessa pyritaan tyollistamaan ja auttamaan paikallisten kylien nuoria ja aikuisia, lapsia varten on oma koulu. Paikka oli todella rauhallinen keidas keskella maaseutua: naimme muun muassa gambianoravan ja gekkoja.

Perjantaiaamuna lahdimme kaikki kohti Saint Louis'n kaupunkia, joka sijaitsee Senegaljoen suistossa n. 260 km Dakarista pohjoiseen. Ajomatkaan kului viitisen tuntia, ja matka kulki savannimaiseman halki. Naimme hienoja baobab-puita ja paljon vuohia.

Saint Louis on vuonna 1659 perustettu Senegalin ensimmainen paakaupunki, joka menetti paakaupungin asemansa 1904. Joki halkaisee kaupungin kolmeen osaan, joista kaksi on joen keskella olevia saaria. Keskimmaisessa osassa kaupunkia on hienoa vanhaa siirtomaavallan aikaista arkkitehtuuria ja paikka on tulvillaan ransistyneen romanttista tunnelmaa. Mieleen tulivat Kuuba tai New Orleans. Ilmapiiri tuntui Dakarin jalkeen uneliaan rauhalliselta, paitsi Saint Louisin kalatorilla, jossa oli paljon vilinaa ja paatahuumaava haju.

Lauantaina St Louis'sa oli musiikkifestivaali, jossa esiintyi erilaisia tanssi- ja teatteriryhmia vahan sambakarnevaalien tapaan. Saimme hyvat nakoalapaikat katsomon ylimmalta rivilta. Senegalin entinen presidenttikin oli paikalla pitamassa puheen. Paitsi festivaaleilla, kavimme myos Saint Louisin museossa, jossa oli taidetta ja Senegalin historiaa. Milla ja Paula onnistuivat loytamaan jo tutun Maam Samban tuotteita myyvan liikkeen ja tekivat ostoksia. Viivyimme Saint Louis'sa koko viikonlopun ja saavuimme takaisin Dakariin myohaan sunnuntai-iltana. Grand Yoff tuntui jo kodilta, kun palasimme. Home sweet home, oli monien huulilla.

Aino ja Milla

Uuvuttava toimintapaiva

2006-04-13T05:47:00.000-07:00

Eilisaamu alkoi suihkun ja keittion vallanneiden toukkien myrkytyksella. Myohemmin seassa satkytteli torakkakin. Hyonteisiin on taalla pitanyt tottua, koska pienia "ystaviamme" on kaikkialla: karpasia hyorii ruuan kimpussa, sammakkoja loikkii sisapihalla ja makuutiloissamme vierailee muurahaisia, torakoita ja gekkoja. Isompia elaimia kuten vuohia, kissoja ja koiria juoksentelee ympariinsa. Hevoskarryja vilistaa liikenteen seassa siina missa autojakin. Kotielainten kohtelu taalla vaihtelee: osa esimerkiksi hevosista ja koirista on hyvin hoidettuja, mutta suurin osa kauhistuttaa lansimaalaista resuisella ulkomuodollaan.

Toukkasuihkusta selviydyttyamme lahdimme tutustumaan Dakarin yliopiston kirjastoon. Kirjaston kokoelma on laaja ja hyvin luokiteltu, mutta kirjat ovat huonokuntoisia ja aika vanhoja. Paasimme tutustumaan myos paikalliseen kirjasto- ja informaatiotieteen laitoksen kirjastoon. Sita koskevat samat huomautukset kuin yliopiston paakirjastoa. Meille esiteltiin lukuisia yliopiston henkilokuntaan kuuluvia ihmisia ja etaopiskeluun kehitettya tietojarjestelmaa. Sokerina pohjalla, menimme katsomaan, milta paikallisessa yo-asuntolassa ja yhdessa sen asuinhuoneista nayttaa.

Yliopistovierailun jalkeen jatkoimme Dakarin keskustaan ostoksille. Suomalaisittain olisimme halunneet rauhassa tutkia myytavia tuotteita ennen ostopaatoksen tekoa. Taalla pelkka myyntikojuun pain vilkaiseminen on merkki varmasta halusta ostaa. Onneksi osa kaupoista on sentaan lansimaalaisia. Kavimme esimerkiksi kirjakaupassa ostamassa tarvikkeita keskuksen kirjastoon.

Illalla keskuksessa jarjestettiin kokous kirjaston tulevasta toiminnasta. Paikalla oli meidan lisaksemme viitisentoista paikallista asukasta. He olivat valmistelleet puheenvuoronsa huolellisesti ja olivat innostuneita kirjastosta. Esille nousseita ideoita olivat kirjaston ja koulujen yhteistyo, kirjaston tunnetuksi tekeminen seka toiminnan maksullisuus. Pienen kuukausimaksun tarkoituksena olisi saada kayttajat paremmin sitoutumaan kirjastoon.

Tanaan olemme jatkaneet kirjojen luokittamista ja paallystamista sisapihan matolla. Aurinko paistaa, on kuuma ja bob marley soi..edelleen.

Omo-kukkoa ja Muhammedin syntymapaivajuhla

2006-04-11T13:07:00.000-07:00

Eilen luetteloimme ja muovitimme kirjaston kirjoja aamupaivalla. Kirjaston kirjat paatettiin merkita varikoodeilla aiheen mukaan. Paikalliset ovat innokkaasti osallistuneet kirjaston jarjestamiseen. Opetimme varikoodit ja muovittamista keskuksen pojille. Huomenna on kokous, jossa suunnitellaan ja organisoidaan paikallisten asukkaiden kanssa kirjaston kayttoa.

Eilen juhlittiin profeetta Muhammedin syntymapaivaa. Yleensa taalla syodaan joka aterialla kalaa ja riisia. Juhlan kunniaksi saimme poikkeuksellisesti kuskusia ja "kanaa". Babacarin kukko sai kunnian olla juhlaruokana. Omar teurasti kukon ja Sire nylki sen. Kukko pestiin Omolla puhtauden takaamiseksi. Sita keitettiin monta tuntia ja ruoka oli valmiina illalla kello yhdeksalta, Sarin mielesta liian tulisena. Kasvissyojat saivat kuskusia, rusinoita ja sipulia.

Yhdentoista aikaan lahdimme naapurikadulle Muhammed-juhlaan. Naisilla piti olla huivi ja pitka hame. Me suomalaiset naytimme lahinna paasiaistrulleilta, mutta paikalliset ihmiset olivat hienosti pukeutuneita. Miehilla oli maahan asti ulottuvat kaavut tai haaremihousut. Naiset ja miehet istuivat erikseen. Osallistujien paalle suihkutettiin parfymoitua vetta. Juhlassa tarjottiin kahvia, syotavaa ja appelsiinimehua. Siella soitettiin uskonnollisia lauluja ja luettiin rukouksia. Mikrofoni ja vahvistimet takasivat kuuluvuuden satojen metrien sateella. Nukkumaan lahdimme aamulla puoli kolmen aikaan, mutta juhlat jatkuivat aina aamu viiteen.

Tanaan oli Sarin viimeinen paiva Dakarissa. Surullisina me lahetimme hanet matkaan kohti Suomea. Sarilla on kuitenkin tiedossa lisaa matkailua: laskettelumatka Kolille.

Palaneen toubab-nahan karya

2006-04-09T02:47:00.000-07:00

Kirjaston hyllyt ovat nyt valmiit ja pystytettyna keskuksen kirjastohuoneeseen. Kun kirjatkin ovat jo hyllyssa, paikka alkaa nayttaa jo aivan kirjastolta. Tarkoituksena on viela koristella ja maalata huonetta seka hankkia sinne tuoleja tai lattiatyynyja seka poyta eli tehda huoneesta mukava ja viihtyisa lukupaikka.

On ollut mukava huomata, etta paikalliset ovat ottaneet kirjaston omakseen jo nyt. Toissailtana veimme kirjakassit alakertaan tarkoituksenamme alkaa jarjestaa ja hyllyttaa kirjoja. Emme oikeastaan ehtineet tehda mitaan, kun paikalliset nuoret miehet jo tutkivat kirjoja ja alkoivat laittaa niita hyllyihin reggaen soidessa rennosti taustalla. Naky oli jollakin tapaa hyvin sympaattinen. Kirjat eivat tietenkaan ole aakkosissa, mutta lieko silla niin valia tassa vaiheessa - ne ovat niin kuin he niiden haluavat olevan ja se on tassa tarkeinta.

Lisaksi olemme saaneet havaita, etta paikallisten ajatukset kirjaston toiminnasta ovat hyvin samansuuntaisia kuin meilla itsellamme. Koko ajanhan on ollut mielessa, etta kirjasto tulisi taalla olemaan muutakin kuin pelkka kirjamakasiini, sen tulisi olla paikka, jossa viihdytaan ja tavataan muita ihmisia. Paikka, joka jarjestaa erilaisia tapahtumia kuten vaikkapa teatteria ja lukutapahtumia.

Olemme alkaneet jo oppia paikallisille tavoille. Iltaruoka syodaan suht myohaan ja nukkumaan mennaan aina vasta puolenyon maissa. Aamulla taas ei ole mitaan kiiretta nousta ylos, vaikka rukouskutsut ja kukon kiekuminen meidat viela herattavatkin kuuden maissa. Vasymysta ei silti ehdi tuntea, koska paivat ovat olleet niin taynna rentoa aktiviteettia.

Eilen olimme Ngorin saarella koko paivan. Nalkaa ei tarvinnut nahda, silla meilla oli oma kokki mukana. Pysyttelimme kookospalmujen varjossa, mika oli jarkevaa palaneen nahkamme kannalta. Katsoimme auringonlaskun, jonka jalkeen odottelimme pimeassa venetta meita hakemaan lepakkojen lennellessa ymparillamme. Vesimatka muodostuikin hyvin jannittavaksi tapotaydessa suomalaista kirkkovenetta muistuttavassa moottoripaatissa. Itseasiassa vene horppasikin vetta ja osa meista kastui mukavasti.

Tanaan on tiedossa kirjaston jarjestamista, hevoskilpailuja seka paikallisen katufutismatsin katselemista.

Kouluvierailulla

2006-04-06T11:40:00.000-07:00

Loput matkalaiset saapuivat eilen illalla ja paasivat hyvin perille. Ainoa ongelma oli se, etta Ritvalta katosi yksi laukku kentalla ja siella olivat tietysti kaikki tuliaiset! Ritva ja Minna ovat tanaan selvitelleet laukkuasiaa koko paivan ja ovat edelleen lentokentalla, joten emme tieda onko laukku saapunut Dakariin vai ei...

Me muut lahdimme tanaan paikallisen opettajan Majuron mukana koululle jarjestamaan koulukirjastoa. Luulimme, etta koulu on lahella, mutta siita tulikin koko paivan reissu! Matkustimme bussilla pitkan matkan toiselle puolelle Dakaria. Vierailimme koululuokissa ja koulun 9-12 vuotiaat oppilaat olivat todella kohteliaita ja mukavia. Me suomalaiset tartuimme koulukirjaston kanssa heti toimeen oikein urakalla. Kirjasto oli paassyt hieman rajahtamaan, silla talla hetkella koulu ei ole loytanyt kirjastonhoitajaa eivatka lapset talla hetkella kayta kirjastoa. Koululla oli todella hyva kokoelma tieto- ja kaunokirjallisuutta, jonka jarjestimme luokittain. Lopulta paikasta saatiin jopa ihan kirjaston nakoinen ja toivommekin, etta lapset alkavat taas kayda lainaamassa kirjoja. Opettajat koululla kiittelivat meita vuolaasti ja kiitokseksi Majuro tarjosi meille lounaan. Kavimme siis vierailulla hanen perheensa luona. Matka toiselle puolelle Dakaria oli muutenkin mielenkiintoinen, koska eilen saapuneet saivat samalla hieman ihmettelyn aihetta ja pienen kiertoajelun kaupungissa.

Tanaan oli siispa oikein mukava paiva. Huomenna menemme tutustumaan Goreen saareen, jolla on synkka historia. Kyseiselta saarelta lastattiin aikoinaan orjia laivaan kohti Amerikkaa.

Rahanvaihtoseikkailu...

2006-04-05T11:50:00.000-07:00

Tanaan on Sarilta ja Paulalta mennyt puoli paivaa matkasekkeja vaihtaessa. Ensin menimme paikalliseen pankkiin, jossa kerroimme vartijalle haluavamme vaihtaa sekkeja ja rahaa. Ok, numerolappu kateen ja odottamaan. Odotimme tunnin-puolitoista, pankki ehti sulkea jo ovensakin eika vartija paastanyt uusia asiakkaita sisaan. Ja me vain odotimme. Olimme lopulta melkein viimeiset asiakkaat pankissa, kun vihdoin paasimme palvelutiskille. "Ei, taalla ei vaihdeta matkasekkeja eika rahaa. Teidan pitaa menna lentokentalla olevaan pankkiin."

Ei siina sitten mitaan. "Simon" lahti oppaaksi ja menimme pikkubussilla lentokentalle vain huomataksemme, etta sekin pankki oli kiinni. Siina vaiheessa alkoi meita suomalaisia jo hieman harmittamaan. Takaisin Santhiaban pankille ja nostamaan siella olevasta automaatista rahaa. Onneksi Sarilla oli pankkikortti mukana =).

Tallaista on tama senegalilainen elamanmeno: mitaan ei voi tietaa varmasti , kaikkea voi tapahtua ja asiat tapahtuu, kun tapahtuu. Itsekin olemme jo alkaneet afrikkalaistua: pikkuasioista ei jaksa enaa stressata ja toteamme vain tyynesti "Huomenna sitten". Diina Baax.¤

Iltapaivalla Eikka muutti Soleymanin luokse ja siivosimme asuntomme perusteellisesti, silla tanaan saapuvat loput matkalaiset. Ritva, HKeijo, Aino, Milla, Jaana ja Monica saapuvat iltakoneella, ja olemme laittaneet patjoja ja mokiittoverkkoja valmiiksi heita varten. Olemmekin odottaneet heita jo kovasti...

Myos hyllyjen rakentamista on tanaan taas jatkettu.

¤ Kylla se siita.

Hyvaa itsenaisyyspaivaa, Senegal!

2006-04-04T12:24:00.000-07:00

Eilinen paiva kului mukavasti kauniilla Ngorin saarella, jonne meidat oli kutsunut Riitta Liedeksen aviomies Am. Bussimatkan ja ikuisuudelta tuntuneen talsimisen jalkeen meidat kuljetettiin moottoriveneella saarelle. Vene oli aariaan myoten taynna ihmisia... matkustajarajoituksista ei siis tietoakaan =). Onneksi kaikilla oli sentaan pelastusliivit paalla. Itse Ngoren vanha kalaastajakyla on erittain kaunis, kivitaloja ja kukkia ja puita paljon.

Tanaan on, itsenaisyyspaivasta huolimatta, hyllyjen rakentaminen aloitettu oikein urakalla ja hyvalla tuurilla ne ovat valmiit huomenna tai torstaina. Miesvoimia hommaan tarvitaan, koska seka saha etta hoyla ovat kasikayttoisia, vasaroinnista nyt puhumattakaan.

Paikallinen opettaja kavi myos pyytamassa meita auttamaan oman pienen koulukirjastonsa organisoinnissa ja lupauduimme menemaan sinne torstaina aamupaivalla. Jos oikein ymmarsimme, kirjoja on melkein pari tuhatta, mika on paljon senegalilaisten mittapuun mukaan. No, sen nakee sitten torstaina.

Itysenaisyyspaiva ei oikeastaan ole nakynyt katukuvassa mitenkaan, ainakaan taalla Grand Yoffissa. Vain pankki piti ovensa suljettuina, juuri kun olisimme halunneet vaihtaa matkashekkeja. Huomenna yritamma uudelleen paremmalla onnella =).

Itsenaisyyspaivaa on tullut juhlimaan sen sijaan kunnianarvoisa vieras: Libyan presidentti Muammar Gaddafi. Lentokentalle vievat tiet olivat eilen taynna julisteita, joissa toivotettin hanet tervetulleeksi ja paljon ihmisia odotti lentokentan lahella hanen saapumistaan. Paikalla oli tietysti myos poliiseja konekivaareineen. Tanaan on juhlan kunniaksi myos armeijan helikoptereita kaarrellut taivaalla.

Helletta ja otokoita...

2006-04-02T12:02:00.000-07:00

Viikonloppu on mennyt erittain rauhallisissa merkeissa... johtuen tasta mielettomasta kuumuudesta, joka on vienyt mehut pois vahan kaikilta. Jotain on saatu sentaan aikaiseksikin: puuseppa kavi mittailemassa tulevan kirjastohuoneen seinia hyllyja varten. Huomenna han aloittaa rakennustyot. Kirjoja olemme myos muovittaneet jonkin verran ja tata taitoa on opetettu myos naapurin Nabu-tytolle. Nabu opiskeli myos hieman englantia Eikan avustuksella =).

Suomesta tuodut muistipelikortit on myos otettu kayttoon. Pelia ovat pelanneet Sari ja Paula Nabun ja M'gin kanssa seka naapuruston lapset. Eikka on ystavystynyt paikallisten nuorten miesten kanssa ja kielimuurista huolimatta he katselevat sujuvasti jalkapalloa ja kayvat kahvilla. Jalkapallo onkin taalla erittain suosittua, lapset pelaavat sita seka kadulla etta rannalla.

Olemme tutustuneet myos paikalliseen elaimistoon. Sarin pelastytti yollisella vessareissulla viemarista kompinyt sammakko ja myohemmin yolla saimme seuraa otokasta, joka jotenkin oli onnistunut loytamaan tiensa moskiittoverkon sisapuolelle. Yritimme purkin avulla haataa sita, mutta se katosi jonnekin. Vielakaan emme tieda, missa se on (ehka patjan alla jossakin). Myos Eikkaa on onnistunut puraiseman joku otokka, silla kasivarressa on pari isoa, punaista paukamaa.

Otokkaterveisin,
Sari, Paula ja Eikka

Seikkailu jatkuu...

2006-03-31T08:22:00.000-08:00

Seikkailu taalla jatkuu ja alamme kotiutua hyvin. Olemme tavanneet paljon uusia ihmisia ja kaikki ovat tosi mukavia. Senegalilaisten rento elamanrytmi on tarttunut meihinkin nopeasti. :) Tanaan Babacaarin sisko valmisti meille tosi herkullista perinteista ruokaa. Nam!

Eilen illalla kavimme katsomassa rantaa, kun ilma oli kuuma. Harmi kylla, rannassa ei paistanutkaan ,vaan aurinko oli ehtinyt menna pilveen... Eilisen hauskin kokemus oli matka paikallisen bussiin kyydissa takaisin kulttuurikeskukselle. Ensimmaisen auton moottori keitti, joten ensin vaihdoimme autoa. Kun vihdoin paasimme matkaan, bussi oli tietysti aivan taynna vakea ja apukuskin ovi aukesi vauhdissa kesken matkanteon vahan valia.Tunnelma oli kuin Linnanmaella, kun apukuski kaytti mita erikoisempia ohitusreitteja liikenneruuhkassa. Tama kyyti oli todellinen kulttuurielamys! :) Seikkailutunnelma jatkui illalla, kun sahkokatkos yllatti kesken iltapalan. Onneksi loytyi taskulamppuja ja paasimme viela suihkuunkin.

Tanaan aloimme tutkia kirjastoaineistoa ja aloitimme ranskalaisista naistenlehdista. Jouduimme miettimaan kulttuurierojen kannalta, millaisia lehtia voimme laittaa esille kirjastoon, silla osa jutuista oli liian seksistisia tms. Tapasimme tulevan kirjastonhoitajan Suleymanin, joka oli sita mielta, etta lehdet voi kuitenkin laittaa esiin. Karsimme kuitenkin pahimmat joukosta pois.Tanaan pidamme illalla palaveria ja alamme miettia, mista saamme tarvittavat rakennusmateriaalit tulevaa kirjastoa varten. Innokkaita avustajia ainakin riittaa kirjaston hyllyjen rakennuspuuhiin.

Jaoimme lahion naapuruston lapsille tarroja ja hyppynaruja, jotka olivat mieluisia. Sana meidan saapumisestamme on levinnyt korttelissa, silla lapset kertoivat kadulla, kuinka me tubabit(wolofin kielella valkoihoiset) ostimme laheisesta puodista 3 kiloa patonkia. :) Oikeasti patonkeja oli kyllakin 3 kappaletta. Eikka on saanut paikallisita lempinimen Eicon tai Aicon jonkun paikallisen kuuluisuuden mukaan.

Kukonlaulua ja rukoushetkia

2006-03-30T05:24:00.000-08:00

Tervehdys Dakarista!

Saavuimme eilen Senegaliin Dakariin pitkan lentomatkan jalkeen. Pariisin lentokentalla saimme pitkan paivakavelyn, kun vaelsimme Dakariin lahtevan koneen lahtoaulaan, joka tietysti sijaitsi mahdollisimman kaukana. Air Francelle plussaa tietokonepeleista ja hyvista elokuvista lennolla. Aika kului koneessa melko mukavasti. Kentalla meita odottivat Minna ja kulttuurikeskuksen johtaja Babacaar, joiden kanssa matkustimme Grand Yoffin lahioon.

Uni yllatti nopeasti pitkan matkan jalkeen. Herasimme kukon kiekumiseen aamuvarhaisella ja muslimien rukoushetkeen. Kulttuurikeskus vaikuttaa oikein viihtyisalta ja meidat on otettu ystavallisesti ja avuliaasti vastaan. Tanaan kavimme ostamassa hedelmia markkinoilta ja vaihtamassa paikallista rahaa. Kavimme myos Shellin Select-myymalassa ostamassa lansimaisia tuotteita. :)

Nyt lahdimme Babacaarin perheen luo syomaan paikallista ruokaa.

Terveisin, Sari, Paula ja Eikka

Huomenna matkaan.

2006-03-28T02:38:00.000-08:00

Turku-Dakar -kirjastohanke on lähtökuopissa aivan sanan mukaisesti. Huomenna 29.3.2006 Sari, Paula ja Eino lähtevät lentoon kohti Dakaria. Siitä eteen päin on mahdollista seurata tämän blogin kautta hanketta, jossa rakennetaan kirjastoa Gran Yoffin lähiöön.

Lähtötilanne on se, että Dakarissa Santhiaban korttelissa on suomalais-senegalilaiseen kulttuurikeskukseen varattu tila kirjastoa varten. Tähän tilaan Turun ammattikorkeakoulun Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman opiskelijat ryhtyvät rakentamaan kirjastoa ja suunnittelemaan sen toimintaa. Koko projekti on luonteeltaan yhteisöllinen, joten paikallisten asukkaiden rooli on tärkeä. Mukana Suomesta viedään kirjamateriaalia, joka toimii kokoelman juurena ja josta on hyvä ponnistaa. Kiitos tästä aineistosta: Espoon kaupunginkirjasto, Helsingin ranskalais-suomalainen koulu, Tibo Trading, Helmi Kustannus, Antikvariaatti Knigi, Varissuon Antikva, Kekseliäs Kettu ja ABC-kirja.

Lisäksi mukana on suomalaista lastenkirjastontoimintaa esittelevää audiovisuaalista aineistoa. Kiitokset kuvausmahdollisuudesta: Turun kaupunginkirjastolle erityisesti Lastenkirjastolle, Martin kirjastolle ja Kirjastoauto Kolmoselle. Erityiset kiitokset kuvauksiin osallistuneille Auralan päiväkodin lapsille ja Vähä-Heikkilän koulun 3 A ja ranskankieliselle 2 B luokille.

Kirjastohankkeen suunnittelu on ollut mielenkiintoista ja haastavaa. Se, miten suunnitelmat toteutuvat nähdäään ja kuullaan jatkossa.